Ei tänäänkään yhtään luentoa. Aamulla kiskoin itseni ylös jo klo.8 ja luennolle (jota ei ollut) klo.9. Käytiin taas mama Kaayan luona kyselemässä tästä uusimmasta lukujärjestyksestä, että onko taas muuttunut. Mama oli pihalla kuin lumiukko, vielä vanhempi lukujärjestys seinällään. Oh well. Nyt oli ainakin aikaa käydä malariakokeessa yliopiston Health Centerissä. On ollut jo pari päivää semi-sekava olo vatsassa, ei ihan perus matkamaha olo, vaan enemmänkin polttelua. Ei siitä sen enempää. Väsyttää jonkin verran ja päänsärkyäkin ollut. Lihakset ovat kipeät, johtuu vaan luultavasti veden kantamisesta, kävelystä ja aerobicista. Malarian oireet ovat juuri näitä plus monta muuta. Oddsit minun kohdallani olivat kuitenkin aika pienet koska syön malarialääkettä, käytän verkkoa ja suihketta iltaisin (aina kun muistan). Ei siis ollut malariaa. Mutta kyllä nää hyttyset tykkää mua jyystää. Joka päivä n.10 uutta pistosta ja ne kutiaaaaah! Ei sais raapia. Hyttyset ovat myös ärsyttäviä siitä syystä että ne ovat erittäin huomaamattomia ja piston huomaa vasta kun se on jo ohi, hyttynen lyllertänyt tiehensä ja kutina alkanut. Eli tämän malaria-koe-hässäkän aikana missasin ainoan luennon joka tänään oli (Political Science: African International Relations and Foreign Policy). Ei yllätä yhtään että maikkana on jenkki, eikä paikallinen. Ainoa kurssi joka on toteutunut viime ja näköjään tämän alkavankin viikon osalta. Kun palasin Health Centeristä lepäsin hetken huoneessani ja tein mahtavan päätöksen: en edes yritä mennä seuraavalle luennolle (Development Studies: Development Perspectives). Loistava päätös, tämäkään maikka ei saapunut paikalle. Meille vaihtareille ollaan siis järjestämässä 9 eri kurssia. Tähän mennessä ainoastaan yksi pyörii. Suunnitelmani on käydä kaikilla ensimmäisillä luennoilla ja valita sitten luennoitsijan ja sisällön perusteella 4 mieluisinta. Sen verran tarvitsen 20 opintopisteen saamiseen, jota Helsingin yliopisto (ja Kela) vaatii. Osallistuisin mielellään paikallisten kursseille, mutta jokavuotisten mielenosoitusten viivyttämät lukukaudet ovat sekaisin. Semester 2 alkaa vasta helmi-maaliskuun vaihteessa ja venyy kesä- heinäkuulle. Vaihtareitten lukukauden pitäisi päättyä toukokuun puolessa välissä, joka sopii minulle paremmin.
maanantai 30. tammikuuta 2012
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Elämää Hall 3:ssa
Kampuselämä sinänsä on melko uusi kokemus minulle. Afrikkalainen kampuselämä on täysin uutta! Päivä menee suunnilleen näin: aamulla herään Hall 3:n ensimmäisen kerroksen huoneesta nr.759 ihmisten puheeseen (huutoon) n. klo.6-7 ja auringonvaloon joka pursuaa ikkunasta johon yritettiin kehittää verho kangasta mutta joka nyt on paljas pieleen menneiden verhoviritelmien jälkeen. Joinakin aamuina laitan Turkish Airlinesin lahjoittamat korvatulpat ja silmälaput päälle, toisina uni jatkuu itsestään. Äänieristys huoneiden ja käytävien (ja vessojen!!) välillä on siis täysi nolla. Katon rajassa on ikkunat joissa hyttysverkot.
Yleensä nousen n.klo.9 syödäkseni täydellisesti kypsyneen mangon, jonka ostan edellisenä iltana läheiseltä ”kiskalta” ja pari palaa hönttöleipää maapähkinävoilla (ei tarvitse säilyttää kylmässä avaamisen jälkeen, jess!!). Kahvit keitetään Tancafe-puruista kestofiltterin läpi. Ainoa keittiövälineemme on vedenkeitin, joka on ihan must. Hitaiden aamujen lopuksi ruvetaan miettimään suihkua. Vettä tulee harvoin ja yleensä aamu alkaa hanojen vääntelyllä, josko tänään olisi se onnenpäivä jona voisi mennä suihkuun ilman että tarvitsee kantaa vettä alhaalta isoista säiliöistä. Ai, ei tänäänkään? Ok, eikun vettä hakemaan ja bucketshowerille. Toinen mukavuus on vessa. Luulen että minä ja kämppis ovat tämän kerroksen ainoat ihmiset jotka vetävät pönttöä. Tänäkin aamuna pöntössä oli sen verran terveisiä edellisiltä vierailijoilta että meinasi tulla väärästä päästä aamutoimet. Eikun taas yksi tönikkä arvokkaasta vesisäilöstämme (meillä on 8kpl 5litran tönikkää huoneessa, joita täytellään sen mukaan kun niitä kuluu ja aina kun hanasta tulee vettä). Vaikka meidän huone on pieni on meillä hana huoneessa! Se toimii yleensä kauan sen jälkeen kun muut vedet ovat lakanneet tulemasta. On luksusta pestä kädet huoneessa aina silloin kun huvittaa.
Tällä viikolla kurssien oli määrä alkaa. Eilen maanantaina oli tasan yksi 30min luento, muut luennot peruttiin ja viimeisen maikka jätti tulematta. Seuraava on luultavasti huomenna keskiviikkona. Saapas nähdä. Lounaan syön yleensä kafeteriassa tai jossain muussa kampuksen ruokapaikassa. Kasvisvaihtoehdot ovat joko ugali (maissijauhoista tehty erittäin tuhdin mannapuuron oloinen mömmö) tai wali (riisi) maharagwin (pavut) tai kabejin (kaalin) kera. Siinä ne. Hinta n. 50 senttiä per annos. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että jo nyt alkaa tökkiä. Hyvä vaihtoehto on tehdä salaatti huoneessa tuoreista vihanneksista. Kaikkialta saa tomaatteja, kurkkua, sipulia, limeä ja porkkanaa. Ja tietenkin cashew-pähkinöitä. Luksusta tuo avokadot. Nam nam. Matoke (eli vihreä banaani) on myös useimmiten hyvää. Sipsimuodossa ja ruoassa. Maistuu suunnilleen perunalle. Iltaisin ollaan käyty kaljalla (paikallisia merkkejä ovat ainakin Kilimanjaro, Safari ja Serengeti), syömässä jotain muuta kun papuja tai käyty marketeilla. Eilen kävin kampuksen aerobic-tunnilla jolla vetäjänä innokas herra, musiikkina 80- ja 90-luvun helmiä ja liikkeet myös samalta aikakaudelta. No, hiki tuli ja hauskaa oli. Uudestaan tänään. Eilen oli myös pyykkipäivä. I don’t know how she does it! Olin pyykkeineni isojen säiliöiden luona pyykkäämässä kun viereeni asteli paikallinen opiskelija. Kangassaan (kangas joka kiedotaan hameeksi tai mekoksi) hän päräytti menemään samankokoisen pyykkivuoren kun minä yli puolet nopeammin! Ja varmasti myös puhtaammin kuin minä. Vaikka yritän kaikkeni hinkata käsin pesuaineella ja huuhdella tarpeeksi hyvin on lopputulos hyvinkin neutraali. Vaatteet eivät tuoksu hyvälle eikä myöskään haise kauhean pahalle kun haen ne pyykkinarulta. Ehkä joku päivä saan vaatteistani raikkaita...
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Alkuhälinää
Moi kaikki!! Vihdoinkin pääsen kirjoittamaan. Netti on tooooosi hidas ja huono. Elikkäs lyhykäisyydessään: afrikka on mahtava! tai no tähän mennessä ainakin kaksi afrikan maata ovat mahtavia. :)
Ilman tavaroita kitkuteltiin siis pari päivää ja selvittiin ihan hyvin. Turkish Airlinen toimistossakin käytiin hakemassa 100dollarin vaivanpalkka tavaroiden puutteesta :) Reijan luona Nairobin viereisessä Rongaissa saatiin kokea aitoa kenialaista elämäntyyliä; jääkaappia ei ollut, pyykit pestiin käsin ja sähköä oli kun sitä huvitti toimia. Mutta ennenkaikkea iloisia naamoja ja puheensorinaa, naurua ja keskustelua. Nairobista jatkettiin 3 päivän jälkeen Tansaniaan. Arushaan kesti n.8 tuntia bussilla josta aivan mahtavat maisemat Kenian ja Tansanian maaseudulle, Maasai-miehiä karjalaumoineen, punaista savimaata ja kuumuutta. Bussista puhkes rengas kesken matkan, nou hätä, saatiin kaikessa rauhassa katsella auringonlaskua Kilimanjaro horisontissa (jonka aikana afrotukkainen eläinkuosivaatteissa ja piikkikoroissa lievästi ylipainoinen mama vaihto renkaan, miesten katsellessa vieressä!! girl power!)
Arushassa ei tehty paljon muuta kun käveltiin ja tutustuttiin paikkaa ja ihmisiin. Porukka tulee herkästi juttelemaan, joko bisness-mielessä tai ihan muuten vain. Siihen tottuu nopeasti ja sosiaalisuus joka Suomessa on aina hieman piilossa tulee kyllä esille täällä. Ei täällä voi olla tuppisuuna kun toinen haluaa keskustella tai vaihtaa kuulumisia.
Dar es Salaamiin saavuttiin perjantaina. Matkapäivä oli pitkä (n. 9h bussissa) ja kuuma. Otettiin Ubungon bussiasemalta taksi yliopistolle, suoraan Links-officeen. Kenian jälkeen tuli yllätyksenä miten huonosti ihmiset täällä puhuvat englantia, swahili jyrää ja hyvä niin, meinaan oppia! No, eka ilta oli aika raffi. Jouduttiin seitsemänteen kerrokseen (hissi on muttei ole varmaan toiminut vuosiin) vankilasellin näköiseen huoneeseen eikä vettä tullut. Hikisinä ja likaisina matkapäivän jäljiltä ei voinut muuta kun mennä ostamaan ämpärit ja kantaa vettä alhaalta 7 kerrosta ylöspäin ja ottaa ämpärsuihku. Ruokaakaan ei oltu syöty koko päivänä kun vähän pähkinöitä ja hedelmiä. Päivän päätteeksi uni tuli sekunnissa.
Huone vaihtui seuraavana päivänä (jenkki-vaihtareitten tieltä, joilla on kaikki täällä ihan tip top järjestetty!) 1. kerrokseen. Hyvänä puolena vähemmän rappusia ja freessimmän näköinen huone, huonona taas se että huone on pienempi. Edellisessä molemmilla oma nurkkaus, vaatekaappi ja kirjoituspöytä. Nyt jaetaan pöytä ja kaappi ja huone on selvästi suunniteltu yhdelle hengelle eikä sänkyjä saa mitenkän fiksusti aseteltua. Huoneessa on siis nolla henkilökohtaista tilaa joka ahdistaa hieman. Tai no, aika paljon.
Lauantaina käytiin ennakkoäänestämässä Suomen Darin suurlähetystössä jossa saatiin KAHVIA! Santsattiin aina kun kukaan ei nähnyt (3 kupillista), ei osoittautunut loistoideaksi kun vatsa oli jo muutenkin suht "epätasapainoinen" :D viikonloppu ja alkuviikko meni muuten tavaroita hankkiessa (vedenkeitin, ruokaa, lakanoita, tyyny yms.) ja biitsillä! Käytiin sunnuntaina Bongoyo-saarella Darin edustalla ja onnistuin tietty heti polttamaan itseni ja luulin että Heidi (matkakaveri) oli hukkunut! Neiti oli minulle sanonut että menee snorklaamaan ja että ei sitten ole mikään hyvä uimari. Siinä luin kirjaa ja katselin aina silloin tällöin merelle ja kohta ei enää tyttöä näkynyt missään. Kävelin monta minuuttia rannalla edestakaisin ja ajattelin että "nobody is dying on my watch!" ja baywatch-tyylistä ideaa jatkaen huusin pojille rannalla mikä tilanne oli. Lähdettiin veneellä hakemaan Heidiä joka yhtäkkiä näkyikin ja vilkutti iloisesti!!! Uudet tuttumme saivat hyvät naurut ja minä helpotuksen ja ärsytyksen sekaisen mielentilan. No se siitä tragikoomisesta hetkestä.
Ollaan käyty Mwengen markkinoilla, jossa myydään ihan varmasti kaikkea. Siellä myös oppii parhaiten swahilia koska kukaan ei puhu englantia kovinkaan hyvin. Anakin oppii tinkaamaan ja vaihtamaan kuulumisia. Ensin sanotaan "Mambo?" johon toinen vastaa "Poa" tai "Safi". Sen jälkeen jatketaan "Habari?" johon vastataan "Nzuri". Kun näistä selviää ovat paikalliset jo parempaa pataa meidän "Mzungu"jen (=eurooppalainen, valkoinen) kanssa.
Yliopistolla pyörii myös joitain Maasai-poikia jotka eilen yrittivät ostaa kaverin 300 lehmällä (ihan hyvä). Katsotaan paljon musta maksettais, niin lähetän hinnan teille hyväksyttäväksi :D ainakin saatiin hyvät naurut molemmin puolin, jos ei muuta. Ilman yhteistä kieltä ja puolueellisella tulkilla ei voi kovin fiksu naimakauppa-keskustelu syntyä.
Sain myös tänään tietää postiosoitteeni joka menee Links-officeen ja en todellakaan menisi takuuseen siitä tuleeko mitään lopulta minulle perille asti mutta tässä se nyt kuitenkin on:
Linda Rémy
c/o Links Section
University of Dar-Es-Salaam
P.O. Box 35091
Central Administration Building
First Floor, Room number 225
Dar-Es-Salaam
Tanzania
Voikaa hyvin ja olkaahan ihmisiksi ;)
Pusuja,
Linda
Ilman tavaroita kitkuteltiin siis pari päivää ja selvittiin ihan hyvin. Turkish Airlinen toimistossakin käytiin hakemassa 100dollarin vaivanpalkka tavaroiden puutteesta :) Reijan luona Nairobin viereisessä Rongaissa saatiin kokea aitoa kenialaista elämäntyyliä; jääkaappia ei ollut, pyykit pestiin käsin ja sähköä oli kun sitä huvitti toimia. Mutta ennenkaikkea iloisia naamoja ja puheensorinaa, naurua ja keskustelua. Nairobista jatkettiin 3 päivän jälkeen Tansaniaan. Arushaan kesti n.8 tuntia bussilla josta aivan mahtavat maisemat Kenian ja Tansanian maaseudulle, Maasai-miehiä karjalaumoineen, punaista savimaata ja kuumuutta. Bussista puhkes rengas kesken matkan, nou hätä, saatiin kaikessa rauhassa katsella auringonlaskua Kilimanjaro horisontissa (jonka aikana afrotukkainen eläinkuosivaatteissa ja piikkikoroissa lievästi ylipainoinen mama vaihto renkaan, miesten katsellessa vieressä!! girl power!)
Arushassa ei tehty paljon muuta kun käveltiin ja tutustuttiin paikkaa ja ihmisiin. Porukka tulee herkästi juttelemaan, joko bisness-mielessä tai ihan muuten vain. Siihen tottuu nopeasti ja sosiaalisuus joka Suomessa on aina hieman piilossa tulee kyllä esille täällä. Ei täällä voi olla tuppisuuna kun toinen haluaa keskustella tai vaihtaa kuulumisia.
Dar es Salaamiin saavuttiin perjantaina. Matkapäivä oli pitkä (n. 9h bussissa) ja kuuma. Otettiin Ubungon bussiasemalta taksi yliopistolle, suoraan Links-officeen. Kenian jälkeen tuli yllätyksenä miten huonosti ihmiset täällä puhuvat englantia, swahili jyrää ja hyvä niin, meinaan oppia! No, eka ilta oli aika raffi. Jouduttiin seitsemänteen kerrokseen (hissi on muttei ole varmaan toiminut vuosiin) vankilasellin näköiseen huoneeseen eikä vettä tullut. Hikisinä ja likaisina matkapäivän jäljiltä ei voinut muuta kun mennä ostamaan ämpärit ja kantaa vettä alhaalta 7 kerrosta ylöspäin ja ottaa ämpärsuihku. Ruokaakaan ei oltu syöty koko päivänä kun vähän pähkinöitä ja hedelmiä. Päivän päätteeksi uni tuli sekunnissa.
Huone vaihtui seuraavana päivänä (jenkki-vaihtareitten tieltä, joilla on kaikki täällä ihan tip top järjestetty!) 1. kerrokseen. Hyvänä puolena vähemmän rappusia ja freessimmän näköinen huone, huonona taas se että huone on pienempi. Edellisessä molemmilla oma nurkkaus, vaatekaappi ja kirjoituspöytä. Nyt jaetaan pöytä ja kaappi ja huone on selvästi suunniteltu yhdelle hengelle eikä sänkyjä saa mitenkän fiksusti aseteltua. Huoneessa on siis nolla henkilökohtaista tilaa joka ahdistaa hieman. Tai no, aika paljon.
Lauantaina käytiin ennakkoäänestämässä Suomen Darin suurlähetystössä jossa saatiin KAHVIA! Santsattiin aina kun kukaan ei nähnyt (3 kupillista), ei osoittautunut loistoideaksi kun vatsa oli jo muutenkin suht "epätasapainoinen" :D viikonloppu ja alkuviikko meni muuten tavaroita hankkiessa (vedenkeitin, ruokaa, lakanoita, tyyny yms.) ja biitsillä! Käytiin sunnuntaina Bongoyo-saarella Darin edustalla ja onnistuin tietty heti polttamaan itseni ja luulin että Heidi (matkakaveri) oli hukkunut! Neiti oli minulle sanonut että menee snorklaamaan ja että ei sitten ole mikään hyvä uimari. Siinä luin kirjaa ja katselin aina silloin tällöin merelle ja kohta ei enää tyttöä näkynyt missään. Kävelin monta minuuttia rannalla edestakaisin ja ajattelin että "nobody is dying on my watch!" ja baywatch-tyylistä ideaa jatkaen huusin pojille rannalla mikä tilanne oli. Lähdettiin veneellä hakemaan Heidiä joka yhtäkkiä näkyikin ja vilkutti iloisesti!!! Uudet tuttumme saivat hyvät naurut ja minä helpotuksen ja ärsytyksen sekaisen mielentilan. No se siitä tragikoomisesta hetkestä.
Ollaan käyty Mwengen markkinoilla, jossa myydään ihan varmasti kaikkea. Siellä myös oppii parhaiten swahilia koska kukaan ei puhu englantia kovinkaan hyvin. Anakin oppii tinkaamaan ja vaihtamaan kuulumisia. Ensin sanotaan "Mambo?" johon toinen vastaa "Poa" tai "Safi". Sen jälkeen jatketaan "Habari?" johon vastataan "Nzuri". Kun näistä selviää ovat paikalliset jo parempaa pataa meidän "Mzungu"jen (=eurooppalainen, valkoinen) kanssa.
Yliopistolla pyörii myös joitain Maasai-poikia jotka eilen yrittivät ostaa kaverin 300 lehmällä (ihan hyvä). Katsotaan paljon musta maksettais, niin lähetän hinnan teille hyväksyttäväksi :D ainakin saatiin hyvät naurut molemmin puolin, jos ei muuta. Ilman yhteistä kieltä ja puolueellisella tulkilla ei voi kovin fiksu naimakauppa-keskustelu syntyä.
Sain myös tänään tietää postiosoitteeni joka menee Links-officeen ja en todellakaan menisi takuuseen siitä tuleeko mitään lopulta minulle perille asti mutta tässä se nyt kuitenkin on:
Linda Rémy
c/o Links Section
University of Dar-Es-Salaam
P.O. Box 35091
Central Administration Building
First Floor, Room number 225
Dar-Es-Salaam
Tanzania
Voikaa hyvin ja olkaahan ihmisiksi ;)
Pusuja,
Linda
maanantai 9. tammikuuta 2012
Saavuimme Nairobiin, matkatavaramme eivat.
Habari zenu?
Nyt voi jo hymyilla :) mutta tata paivaa edeltanyt reilu vuorokausi on kylla ollut hieman rankka, jos en sanoisi. Elikkas ensin klo.14.10 sunnuntaina hki-vantaalta 3,5h Istanbuliin ja siita erittain pikaisella vaihdolla Nairobin koneeseen. Lento kesti 6,5h enka nukkunut silmaystakaan. Paikat ihan jumissa ja kokoajan oli jano. Sama lentoruoka-setti oli tarjolla molemmilla Turkish Airlines lennoilla. Eipa haitannut.
Oltiin sovittu Reijan (kavereiden kaveri joka asuu taalla) kanssa etta Bryan (Reijan hubby) ja sen kaveri tulee hakemaan kentalta. Oltiin n.2.30 aikaan yolla perilla, siita kesti suhteellisen vahan aikaa paasta maahan (otettiin vain 3 paivan transit-viisumi) ja siita ihmettelemaan rinkkojen tuloa. Olivat paattaneet olla tulematta. No, eikun kaavioiden tayttoa ja kyselya. Sitten ihmeellisen rauhallisin mielin ulos kentalta ja autoon. Jotenkin vain ei jaksannu stressata, kylla ne sielta varmaan ilmestyy. Herrat olivat superystavallisia ja veivat meidat kaupan kautta ostamaan vetta (oli JANO!) ja hammasharjat & -tahnaa. Saavuttiin n.5 aamulla kampille Rongaissa, Nairobin vieressa, jossa uniset tytot Aima 3v. ja Ada 5v. ja aitinsa herasivat ovikellon soittoon. Saatiin nukkua tyttojen huoneessa (ihmettelivat varmaat mitka muukalaiset varastaa heidan sangyt) ja nukuttiin hyvin.
Tana aamuna mulla oli klinikka-kaynti Marevanin takia joka sekin kavi erittain kivuttomasti Rongain klinikalla. Huomenna saan tuloksen. Tanaan ollaan vaan pyoritty taalla Rongaissa ja yritetty "soak it all in". Ostettiin sandaalit ja kangan (huivimainen vaate jota paikalliset naiset kayttaa). Kangassa on aina joku hyva slogan swahiliksi, mulla oli suunnilleen etta "aitisi ja isasi ovat kuninkaitasi" :D kai se niin menee.
Tytot lahti kouluun aamulla 8 ja tulivat kotiin vasta 5 jalkeen (saanen muistuttaa etta ika oli 3 ja 5!). Aluksi kovasti ujostutti kun syotiin yhdessa, mutta ei kauaakaan kunnes show oli taas kaynnissa. Ihmettelivat varmaan kun joku muukin puhui suomea kuin aiti. Ihanasti lapset juoksee sisaan ja ulos avoimesta ovesta ja pihan lasten nauru raikuu kamppaan.
Huomenna olisi tarkoitus kayda siis klinikalla kuulemassa verikokeen tulos, pedikyyri (rankkaa, i know!), rinkkojen hakua lentokentalta ja Arushan/Moshin/Darin bussien kyselemista keskiviikolle.
Tassa tan hetken meiningit, aika vasynyt olo vielakin reissun jaljilta mutta kylla tasta viela piristytaan.
I love it!
Nyt voi jo hymyilla :) mutta tata paivaa edeltanyt reilu vuorokausi on kylla ollut hieman rankka, jos en sanoisi. Elikkas ensin klo.14.10 sunnuntaina hki-vantaalta 3,5h Istanbuliin ja siita erittain pikaisella vaihdolla Nairobin koneeseen. Lento kesti 6,5h enka nukkunut silmaystakaan. Paikat ihan jumissa ja kokoajan oli jano. Sama lentoruoka-setti oli tarjolla molemmilla Turkish Airlines lennoilla. Eipa haitannut.
Oltiin sovittu Reijan (kavereiden kaveri joka asuu taalla) kanssa etta Bryan (Reijan hubby) ja sen kaveri tulee hakemaan kentalta. Oltiin n.2.30 aikaan yolla perilla, siita kesti suhteellisen vahan aikaa paasta maahan (otettiin vain 3 paivan transit-viisumi) ja siita ihmettelemaan rinkkojen tuloa. Olivat paattaneet olla tulematta. No, eikun kaavioiden tayttoa ja kyselya. Sitten ihmeellisen rauhallisin mielin ulos kentalta ja autoon. Jotenkin vain ei jaksannu stressata, kylla ne sielta varmaan ilmestyy. Herrat olivat superystavallisia ja veivat meidat kaupan kautta ostamaan vetta (oli JANO!) ja hammasharjat & -tahnaa. Saavuttiin n.5 aamulla kampille Rongaissa, Nairobin vieressa, jossa uniset tytot Aima 3v. ja Ada 5v. ja aitinsa herasivat ovikellon soittoon. Saatiin nukkua tyttojen huoneessa (ihmettelivat varmaat mitka muukalaiset varastaa heidan sangyt) ja nukuttiin hyvin.
Tana aamuna mulla oli klinikka-kaynti Marevanin takia joka sekin kavi erittain kivuttomasti Rongain klinikalla. Huomenna saan tuloksen. Tanaan ollaan vaan pyoritty taalla Rongaissa ja yritetty "soak it all in". Ostettiin sandaalit ja kangan (huivimainen vaate jota paikalliset naiset kayttaa). Kangassa on aina joku hyva slogan swahiliksi, mulla oli suunnilleen etta "aitisi ja isasi ovat kuninkaitasi" :D kai se niin menee.
Tytot lahti kouluun aamulla 8 ja tulivat kotiin vasta 5 jalkeen (saanen muistuttaa etta ika oli 3 ja 5!). Aluksi kovasti ujostutti kun syotiin yhdessa, mutta ei kauaakaan kunnes show oli taas kaynnissa. Ihmettelivat varmaan kun joku muukin puhui suomea kuin aiti. Ihanasti lapset juoksee sisaan ja ulos avoimesta ovesta ja pihan lasten nauru raikuu kamppaan.
Huomenna olisi tarkoitus kayda siis klinikalla kuulemassa verikokeen tulos, pedikyyri (rankkaa, i know!), rinkkojen hakua lentokentalta ja Arushan/Moshin/Darin bussien kyselemista keskiviikolle.
Tassa tan hetken meiningit, aika vasynyt olo vielakin reissun jaljilta mutta kylla tasta viela piristytaan.
I love it!
tiistai 3. tammikuuta 2012
Lähtösäätöjä
Noniin, tässä on nyt jo sattunut ja tapahtunut vaikka mitä. Vastasivat aika nopeasti Links Officesta että koulu alkaa vasta helmikuun puolessavälissä, jonka jälkeen ihmeteltiin hetki, mutta ruvettiin Heidin kanssa aika nopeasti jo suunnittelemaan reissua Kenian Nairobista, Tansanian ja Mosambikin läpi Durbaniin, Etelä-Afrikkaan. Aikaa olisi siis hyvin, jopa 1,5kk. No, sitten edellisen vaihtarin vinkistä lähetin uuden sähköpostin Links Officeen varmistaakseni että aika todellakin oli se oikea "vaihtareitten lukukausi". No nyt sieltä tuli meili jossa sanottiin, että alkaakin mid-January :D tähän sähläilyyn saa varmastikkin tottua. Eli uusi suunnitelma on viikossa matkustaa Nairobista Dariin ja aloittaa koulunkäynti!
Välipäivät ja vuoden ensimmäinen viikko on mennyt säätämisessä, asioiden hoitamisessa ja kavereita moikatessa, esimerkkinä eilinen päivä: Stadiin YTHS:ään hakemaan uusi malarianestolääkitys-resepti (Doximycin), Ruohonjuureen ja Clas Ohlsoniin ostaa sälää esim. tasku- ja otsalamppu. Siitä Tapiolaan jossa lounastreffit Hennin kanssa ja helvetillistä rintsikoiden metsästystä (kesti joku 1h löytää yhdet hyvät!). Sitten vielä pankin, apteekin ja Forexin kautta kotiin. Vielä on Got2Do-listalla vaikka mitä. No kyllä tää tästä hellittää. Varmaan vasta lentokoneessa tajuaa että on oikeasti lähdössä ja ei edes muista mitä on unohtanut :)
Enää 4 yötä omassa sängyssä.
Välipäivät ja vuoden ensimmäinen viikko on mennyt säätämisessä, asioiden hoitamisessa ja kavereita moikatessa, esimerkkinä eilinen päivä: Stadiin YTHS:ään hakemaan uusi malarianestolääkitys-resepti (Doximycin), Ruohonjuureen ja Clas Ohlsoniin ostaa sälää esim. tasku- ja otsalamppu. Siitä Tapiolaan jossa lounastreffit Hennin kanssa ja helvetillistä rintsikoiden metsästystä (kesti joku 1h löytää yhdet hyvät!). Sitten vielä pankin, apteekin ja Forexin kautta kotiin. Vielä on Got2Do-listalla vaikka mitä. No kyllä tää tästä hellittää. Varmaan vasta lentokoneessa tajuaa että on oikeasti lähdössä ja ei edes muista mitä on unohtanut :)
Enää 4 yötä omassa sängyssä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)